Tällä kertaa saatiinkin sadetta.. Tosin onneksi juuri ennen ja sitten jälkeen, joten ruohokenttä oli mukavan märkä:) Kaikki viisi koirakkoa olivat paikalla. Onneksi yhdellä toisellakin parilla oli juoksut, joten oltiin sitten jakauduttu niin, että juoksuiset olivat kävelytien toisella puolella ruohokentällä.

Aloiteltiin pienellä "kilpailulla". Mikä koirakko suoriutuu jostain kaukokäskyn liikkeestä pisimmältä matkalta... Ensin me teimme istumisesta maahan menon. Taisi tätä liikettä moneet muutkin suosia ja voittajia taisi olla monta. Eli matka oli oikeesti paljonkin pitempi mitä kisassa. Sitten piti keksiä seuraava liikevaihto. Jajalle helpoimmat on selvästi maahanmenot enkä sitten tajunnutkaan ottaa seisomasta maahanmenoa vaan otimme maasta istumaan nousun.. Tiesin, ettei kovin pitkältä matkalta ehkä sujuisi ja pidän kuitenkin tärkeämpänä liikkeen onnistumista kun tämän kisan "voittoa". Ja liike onnistuikin - voitosta viis:)

Sitten käytiin kaksi liikettä läpi kisamaisesti, niin että ensimmäistä ei palkattu kuin kisanomaisesti (eli ei namilla/lelulla). Ja toisen jälkeen rauhallisemman palkkauksen jälkeen myös isommin.. Meille Leena antoi liikkeiksi liikkeestä istumisen ja metallinoudon.. Pohdin sitten että tuo istuminen on helpompi ja onnistuu varmemmin kuin metallinouto, joka nyt taas tuntuu tökkivän jostain syystä. Ja mieluummin sitten palkkaisin vaikeamman onnistumisesta kuin helpon.

Liikkeestä istuminen - sujui hyvin. Sanalliset palkkaukset. Tästä siirryttiin kisanomaisesti seuraavaan liikkeeseen. Metallinouto - eikä se sitten sujunutkaan..Tämän kyllä aavistinkin.. Jatkettiin kuitenkin sitten leikin omaisesti jotta sen kuitenkin lopulta minulle antoi. Tätä me nyt jälleen koitetaan saada kasaan, eli pelkkiä palautuksia läheltä ja iso palkka.

Leena oli sitä mieltä ettei kukaan läpäissyt tätä testiä.. eli hän halusi katsoa miten me kiitämme koiriamme liikkeiden välillä. Kaikki olivat liian hillittyjä hänen mielestään.. Kyseltiinkin että kun ohjeissa lukee että vain "hillitty kiittäminen" on sallittua, että mitäköhän se oikeesti sitten tarkoittaa.. Leenan mielestä vasta evl-luokassa siirrytään hillitympään ja että kyllä ne tuomarit sitten sanovat jos on liian riemukasta kiittämistä. Joten nyt pitää harjoitella kuitenkin vähän iloisempaa ja palkitsevampaa kiitoksen antamista. Hyvä homma!

Sitten otettiin tunnari ihan kisamaisesti. Tätähän me ei olla harjoiteltu kuin siellä Alastaron mökillä keppien ja käpyjen kanssa. Jolloin kyllä toikin aina oikean. Sanoinkin sitten Leenalle, että on kyllä taivaan ihme jos tämä meiltä onnistuu.. Jaja perusasentoon, pidin kapulaa muutaman sekunnin. Käännyin vastakkaiseen suuntaan Jajan pysyessä paikoillaan (kerran ollaan tätä harjoiteltu viikkoja sitten ja tuolloin aluksi koitti aina lähteä sivulla seuraten käännöksessä mukaan). Leenan käskytyksellä käskytin Jajaa. Sinne se pinkaisi ja haisteli kyllä järjestyksessä muitakin mutta NOSTI VAIN OMAN ja toi luovuttamaan sivulleni.. EI HITSI VIE..... Leenakin totes että sehän meni kympillä !!

Että semmottis meidän varma nollan liike... On tämä kyllä ihmeellistä touhua::)) Voi Jaippi daippi duu...kun vaan keksii miten saa oikean idean opetettua niin kyllähän sitten vaan sujuu.. Tuo nenän käyttö tässä on ollut meillä se ongelma kun ollaan aluksi harjoiteltu tunnarin esim. lelukasasta hakemista.. Kyllähän jaja sitten on oppinut tunnistamaan tuon kapulan kaikkien muiden sälien joukosta.. Mutta eipä siinä ole nenää tarvittu.. Huh heijaa - nyt käyttää nenäänsä ja loistavasti!  No se tästä hehkutuksesta....seuraavalla kerralla voi taas mennä ihan toisinkin. Mutta kyllä tuntui hyvältä! (varsinkin kun ne kapulat on edelleen tekemättä)

Lopuksi maassaolo. Sujui !