Keli hyvä ja paikkana Kupittaan ruohopuisto. Häiriöitä ainakin kerrakseen kun takana pelasivat pojat palloa, edessä kulki kävelytie ja sen toisella puolella myöskin pojat pallojensa kanssa.

Ja mikä huippua, aloiteltiin tunnariharjoituksella. Se meidän täyden nollan liike. Ensin jokainen teki omaan tahtiin pelkkää "oman" piilottamista noin 10 metrin matkalta. Piilottelin pari kertaa puun juurella olevaan ruohomättääseen. Jaja lähti reippaasti ja ihan oikeesti käytti nenäänsä jotta sen löysi.. Wau! Yhden kerran otin ruoholle niin että peitin oman revityllä ruoholla. Ja löytyi jälleen..

Sitten tulikin se vaikeampi osuus. Leenalla oli pyöreä alusta johon oli kiinnitetty kuusi kapulaa. Ja sitten käytiin viemässä sinne se "oma" joukkoon. Tätä ennen kyselin vielä että miten sitten toimitaan jos tuo väärän... Leena oli vähän ihmeissään, että eihän niin saa käydä. (ei tietenkään jos ne väärät on naulattu kiinni, mutta kun mulla ei moista lautaa vielä ole) Joko kapulat ovat kiinni tai siinä välissä on verkko niin ettei voi tuoda väärää. Tunnareita ei myöskään saa säilyttää pakkasessa niinkuin olen tehnyt.. Eli se yksi oma ja pino vääriä on myöskin ollut huono homma. Ennen tätä liikettä sanoinkin että me ollaan koitettu vähän sekalaisesti kaikenlaista eikä olla edistytty mihinkään päin.. Että enempi on tainnut olla haittaa kuin hyötyä näistä omista harjoitus-yrityksistä sitten kuitenkin.. Nyt jatkossa koitan varmistaa ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin se yksi ja ainot oma. Muut eivät irtoa...

Eli Jaja sivulle, kävin viemässä "oman" ympyrän reunalle ja sitten käsky. Hienosti Jaja lähti ja kun koitti ottaa väärän eikä se noussutkaan niin tuli sitten ilman kapulaa sivullen. Uudestaa "oma" ja taas lähti vauhdilla - eikä tuonnut yhtään vaikka haistelikin aikansa. Jne... Lopulta Leena avusti Jajaa ja aikansa mietittyään lopulta oman toikin. Siitä palkkaus ja lopetettiin harjoitus. Tätä pitää nyt ihan oikeesti jotenkin päästä jo harjoittelemaan pikkuhiljaa...

Harjoiteltiin hetki myös tunnariliikkeen alkuosuutta. Eli Jaja perusannossa ja itse käännyn vastakkaiseen suuntaan Jajan sivulla. Näinhän kisassa sitten tehdään kun itse ei saa nähdä mihin tuo oma laitetaan, jottei missään tapauksessa itse anna mitään apuja koiralle tuon kapulan etsimisessä. Ja selvästi helpompi on kääntyä vasemman kautta koska helposti oikealle käännyttäessä Jaja lähtee seuraamaan. Tätäkin pitää tietysti harjoitella. Eipä olla vielä ennen tätäkään tehty.

Seuraamisesta  pelkästän suoraan menoa, täyskäännöstä ja pysähtymistä. Sanoinkin heti alkuunsa, että Jaja edistää mutta pidän sitä kuitenkin parempana kuin taakse jäämistä tai ihan oikeaa paikkaa, jotta näen sen vaikka katsonkin mahdollisimman eteen. Leenan mielestä se oli ihan ok koska pystyy näin pitämään kontaktin. Huono puoli on tietysti se minkä kyllä tiedänkin, että perusasennot pysähdyksissä menevät helposti vinoon ja eteen.. Nyt pitäisi harjoitella auttamista käsiavulla pysähdyksessä. Ja miten se onkaan taas vaikeaa kun on jo tottunut olemaan käyttämättä mitään lisäapuja. Mutta nyt hetkeksi pitänee tarkentaa tuota pysähtymispaikkaa.

Liikkeestä istuminen. Tätäkin pitänee harjoitella enemmän koska ensin vaikutti että istahtikin mutta kun palasin niin olikin seisomassa. Hinkattiin muutamia kertoja. Sitten otettiin rivissä vuorotellen. Ja onnistui kyllä.

Lopuksi maassaloa ihan kokeenomaisesti Leenan käskytyksellä. Vaikkakaan aika ei ollut läheskään se neljä minuuttinen, mikä oli ihan hyväkin näin alkuharjoituksissa. Puun taakse piiloon ja sitten Leenan käskytyksellä palattiin koirien sivulle. Ja vielä istumaan nousu. Ja onnistuihan se!

Olipas kivat treenit...ihanaa kun vaan voi mennä ilman että tarvii aina itse miettiä koko treeniä. Seuraava vasta parin viikon päästä, joten tässä on hyvää aikaa itsekseen harjoitella näitä omin päinkin..