Jajan syksyiset juoksut alkoivat 2.9. eli nyt on sitten parisen kuukautta kulunut ja mikäs muukaan kun valeraskaus yrittää tunkea esiin. Kovasti hoideltaisiin leluja. Niitä on kerätty talteen jo aika pino (kumipossu, - kala ja –koira).. Voi meidän pientä äitiä:) Harmikseni huomasin myös, että makupalapalkkaus tästä kärsii. Jaja ottaa kyllä herkun suuhunsa ja sitten sylkäisee sen menemään..pah – treenaa siinä sitten..

 

Toinen Leena Välimäen tokokurssi oli eilen (6.11.) ja tuo valeraskaus teki jälleen oman jännityksensä tähänkin.

 

Seuraamista Leenan käskytyksellä. Hiipimistä, josta suoraan juoksua ja jälleen hiipimistä. Täyskäännös ja taas sama homma. Jaja oli yllättävänkin hienosti mukana ja aika oikeassa paikassakin pysyi vauhtia vaihdellessa. Aluksi Leenalla ei ollut huomauttamista, paitsi heti kehujen jälkeen tehtävässä osuudessa, jossa hiipimiseni oli liian nopeaa.. Eli omaa tarkkuutta tähänkin. Jaja toimi hienosti! Ja tässä oli lelupalkkaus.

 

Luoksetuloa pysäytyksillä: Kerroin aluksi meidän ongelman tässä liikkeessä. Eli seisomaan pysähtyminen ei ole vielä koskaan sujunut niin kuin pitäisi. Ja tuota maahanmenoa en ole vielä koskaan liikeenomaisesti edes kokeillut. Aluksi Jaja maahan ja kävelin keskimmäisen tolpan kohdalle. Kutsu ja lihapullapalan heitto ilman pysähdyskäskyä. Jaja ihmeekseni pysähtyi vaikkei edes huomannut sitä pientä lihapullaa jonka jälleen niin "tyyliikkäästi" heitin:) Leena kommentoikin, että tuo heittotyyli on jotensakkin epämääräinen ja ehdotti, että seuraavaksi heitän sen alakautta kroppa suorana..Heh – on se hyvä että joku näistä kummallisuuksistani myös sanoo… Otettiin uudestaan ja alakautta heittämällä sujui paremmin – tosin eipä tainnut Jaja kunnolla vieläkään tuota pientä palaa huomata. Pysähtyi kuitenkin, josta heti kiitosta. Sitten jätin Jajan seisomaan tolpalle ja kävelin itse lopputolpalle. Kutsu ja käsky vartaloavulla "maahan". Ja MENIHÄN JAJA, josta saikin hurjat kiitokset !! Leena kommentoikin ettei tuo maahanmeno tule olemaan ongelma. Pitänee vain harjoitella tuota pysähtymistä myös omana liikkeenä. Testattiin niin että Leena otti makupalan, jolla houkutteli Jajan luokseen. Itse lähdin kauemmas, kutsuin Jajaa ja sitten "paikka"-käsky ja namun heitto. Vähän tähän tyyliin olen välillä itseksenikin tehnyt muttei kovasti ole auttanut sitten kun liikkeenomaisesti otan koska matka on paljon pitempi.. Jatketaan harjoituksia. Leena kommentoi vielä, että Jaja tuntuu koko ajan seuraavan eleitäni tarkkana, joten tuo heitto-eleen luulisi kohtuullisesti menevän perille. Eli jatkossa jätän käskyn pois ja käytän vain tuota heitto-elettä.

 

Ruutua: Tässäkin piti tunnustaa, että olemme vasta muutaman kerran namukepulla harjoitelleet ruutuun menoa. Ja matkakin on ollut vielä lyhyt. Leenan kommentoi, että namukeppu kuulostaa hyvältä mutta matka tulisi heti olla lähes oikea. Käytiin Jajan kanssa laittamassa namukeppuun lihapullaa ja sitten mentiin alkupisteeseen. Käsky "ruutuun" ja vauhdilla Jaja sinne juoksikin. Toistettiin tämä kolme kertaa ja joka kerta Jajan vauhti vain kasvoi. Lopuksi harjoiteltiin ruutu-liikkeen loppuosaa, jota ei koskaan olla vielä tehtykkään ennen. Jätin Jajan seisomaan ruudun keskelle, kävelin itse kauemmas (en tosin alkutolppaan asti). Käsky käsimerkillä "maahan" – hyvin meni. Sitten Leenan käskytyksellä kävelin kohti Jajaa, ruudun läheltä käännös vasempaan, sitten kohti lähtöpistettä ja jonkun matkaa käveltyäni kutsuin Jajan luokseni. Voi meidän ihmepalleroista, joka pysyi maassa koko ajan ja vasta käskystä tuli luokseni. Tosin tällä ensimmäisellä kerralla vähän hitaasti ja epävarmana. Toisella kertaa tulikin jo vauhdilla. Nämä loppuliikkeen ensiharjoitukset menivät mielestäni LOISTAVASTI ! Leenalta sain vielä kommenttia, ettei tässä mitään käsiapuja tarvita – kyllä Jaja maahan osaa mennä – jep:)

 

Eikä siitä valeraskaudesta ollut kyllä mitään tietoa näissäkään treeneissä. Jaja jaksoi innolla alusta loppuun ja lihapullatkin maistuivat. Olin kyllä lievästi sanoen kummissani jälleen kerran tuon palleroisen virrasta ja tekemisen innosta ja tarkkuudesta....johtuuko sitten tuosta hallista, ei Jaja ulkona kyllä ihan näin tarkkana ole ollut – vai onko??