Eilen (30.10.) sitten alkoi se Leena Välimäen toko kurssi voittajaluokan liikkeille…Ajankohta (klo 20-21) on meille tosi huono kun yleensä kahdeksalta ollaan jo rauhoituttu päivän touhuista. Jajakin usein iltalenkin jälkeen häviää sängyn alle nukkumaan. Jätin sitten isännälle lapun pöydälle, ettei anna Jajalle ruokaa kun vasta treenien jälkeen sen antaisin.. Muksut olivat kääntäneet lapun ja tehneet siihen omat kuvionsa. Joten Jajakin oli sitten saanut vatsan täyteen pöperöä.. Tein sateessa iltalenkin koiruuksien kanssa ja hetken päästä jouduinkin sitten kaivamaan Jajaa sängyn alta esiin, että nyt olisi treenien vuoro. Oli kyllä kieltämättä semmoinen olo, ettei tästä nyt taida mitään tulla mutta mennään nyt kuulemaan ohjeita ja treenataan sitten itse paremmalla ajalla. Onneksi treenit ovat sisähallissa kun vettä tuli taivaan täydeltä. Oli tosi pimeää ja hyvissä ajoin lähdettiin liikkeelle kun en ollut ihan varma uusista tiejärjestelyistä paikan päällä. Melkein puoli tuntia istuskeltiin vielä pimeässä autossa kun sade ropisi joka puolella. Jajakin muutaman ihmetyksen äänen siellä takatilassa päästi..

 

Siirryttiin halliin ja siellähän oli just toinen kurssi käynnissä. Oltiin hissukseen seinustalla ja odoteltiin oman kurssin alkamista. Meitä oli neljä koirakkoa, jotka kaikki treenataan voittajaluokkaan, pari kultsikkaa ja yksi iso musta karvainen otus – en rotua nyt tiedä.

 

Aloiteltiin hyppynoudolla. Se kun oli kaikille aika hyvin hallussa. Voittajaluokkaan ei enää saa tuoda omia kapuloita, joten onkin hyvä tottua erilaisiin. Tarpeeksi pientä ei meinanut löytyä ja ensimmäinen nouto tehtiinkin liian isolla kapulalla, joka oli muutoinkin ihan erilainen mitä meidän oma. Hienosti Jaja kuitenkin lähti hakemaan, otti suuhunsa, teki paluuhypyn ja tuli palauttamaan sivulleni. Mutta voi miten hauskasen näköistä se olikaan kun kapula oli niin iso ja se roikkui alaspäin vääntäen toisen posken ihan mutkalle ja pään vinoon. Mutta niin sitkeästi Jaja sitä kuitenkin piti ettei pudonnut. Muutkin nauroivat tätä näkyä. Jaja kuitenkin teki parhaansa jälleen. Voi pientä mussukkaa.. Leena kuitenkin vaihtoi kapulan pienempään, jonka kanssa sujui paremmin. Leenan mukaan Jaja teki osansa oikein hyvin mutta meikäläisen pieni niiausliike heittäessä tulee jättää pois. Enpäs ollut moista huomannutkaan se kun tulee ihan automaattisesti heittäessä. Nyt yritän keskittyä pitämään polvet ojennuksessa jatkossa. Se onkin yllättävän vaikeaa ja heitto kyllä kärsii tästä (kun hyvä se ei ollut ennenkään). Kerran heitin niin, ettei koko kapula tullut lähellekään hyppylinjaa ja Jaja sitä kummissaan yritti sitten etsiä…menin auttamaan ja otettiin liike uudestaan..Mutta yritetään..

 

Kaukokäskyjä testattiin ihan uudella tavalla.. Mentiin kaikki koirakot kentälle niin että jokaisen naama osoitti eri seiniin. Koirat maahan ja itse astuttiin koiran eteen mutta siis edelleen selkä koiraan päin. Sitten annettiin käsky "istu"…eli pelkkä käsky ilman käsimerkkiä, selkä koiraan päin. Eikä yksikään koira vaihtanut liikettä. Istumisesta maahan olikin helpompi ja sen Jajakin teki. Tässä siis testataan miten koira osaa pelkän käskyn.. En kyllä tiedä miten välttämätöntä moinen harjoitus on ja teenkö sitä jatkossa. Yksin kun treenaa niin tämä selkä koiraan päin –harjoitukset ovat aika hankalia kun ei näe koiran liikkeitä eikä sitten pysty niistä myöskään heti palkkaamaan. Mutta onhan tämäkin vaihtelua joten miksei voisi välillä näinkin harjoitella - ehkä.

 

Yksilöliikkeenä pyysin neuvoa seisomaan nousuun.. Jaja on istumassa ja oikean käden laitan etutassujen välistä  "ylös" käskyllä. Sitten makupalan heitto. Tässäkin minulla oli tosi huonoa palkkaa - leikkelettä revittynä pieniksi paloiksi. Annoin ensin vasemmasta kädestä mutta tällöin Jaja kurkotti liikaa eteenpäin tuota palkkaa saadakseen. Leena sitten näytti miten tehdään ja heitti leikkeleen Jajalle. No sehän meni selkäkarvoihin kiinni eikä Jaja edes huomannut asiaa. Naurettiin sitten taas, että kyllä tähän pitää hommata ihan toisenlaiset palkat. Näin jatketaan..

 

Ihan lopuksi koko porukalla paikallamakuu kokeenomaisesti käskyttäen. Koirat jäivät maahan ja me ohjaajat poistuimme ovesta kaatosateeseen. Siellä me sitten jonkunkin aikaa oltiin kunnes Leena avasi oven ja ilmoitti, että "aika". Kaikki näyttivät olevan edelleen omissa paikoissaan ja ihan oikeissa asennoissaankin vielä. Joku oli ollut vähän vinossa ja joku jotain muuta mutta Jaja kuulemma ihan moitteettomasti koko suorituksen ajan. Hyvin se meni!

 

Olin kyllä jälleen kerran kovasti ihmeissäni, että mistä Jaja löysi taas innon tekemiseen. Vaikkei (ajankohta, syömiset, uusi paikka) mitenkään ollut otollinen onnistuneelle treenille niin kyllä vaan niin hyvä mieli tästä taas jäi. Odotusajan Jaja makoili ja välillä jopa haukotteli. Lelukin oli taskussa virittelyä varten mutta eipä sitä tarvittu. Jaja vaan innostui itse toiminnasta, iloisesta kehumisesta ja makupaloista. On se kyllä omituinen paketti, meidän Jaippi.